Xenith Station Forums – work0.today

Oon ihan tavallinen kolmekymppinen nainen. Asun rivarikaksiossa, omistan kolme huonekasvia ja liian monta kynttilää. Työkseni teen jotain mitä kukaan ei oikein ymmärrä – olen verkko-ohjaaja ammattikorkeassa. Ts. istun kotona, pidän etäpalavereja ja autan opiskelijoita jaksamaan. Se on jees homma. Paitsi että öisin se työ seuraa mut kotisohvalle saakka.

Tää tapahtui helmikuussa, kun ulkona oli ihan hirveä keli. Lumi loskassa, pimeää neljältä, ja koko maailma tuntui harmaalta sukka-ainekselta. Mulla oli ollut pitkä päivä. Kolme ohjaustapaamista, joissa opiskelijat itki opintotukiasioita. Välkkärillä sata viestiä. Lisäksi mun oma projekti junnaa paikallaan.

Mä olin ihan loppu.

Kello tuli puoli yhdeksän illalla. Mä keitin teetä, kääriydyin vilttiin ja ajattelin katsoa jotain tyhmää sarjaa. Mut en jaksanut edes etsiä kaukosäädintä. Tiiättekö sen tunteen, kun pää on täynnä mutta tyhjä samaan aikaan? Sitä.

Puhelin oli kädessä. Selailin somea, mutta mikään ei napannut. Kaikki tuntui samalta. Mainokset, meemit, ihmisten valmiiksi hiotut onnellisuusposeeraukset. Yhtäkkiä silmäni osui johonkin linkkiin. Se oli joku kaverin kaveri – en edes muista kuka – joka oli jakanut jotain "heh, tässä tuli testattua" -tyylistä.

En yleensä klikkaa tollasia.

Mutta silloin klikkasin.

Se vei mut vavada com -sivustolle. Sivusto näytti yllättävän siistiltä. Ei sellaiselta räikeältä "voita miljoona" -huudolta, vaan vähän rauhallisemmalta, melkein tyylikkäältä. Mustaa ja kultaa. En tiedä miksi se toimi mun silmään. Ehkä se oli just se rauhallisuus.

Mä luin ekat ohjeet. Rekisteröityminen näytti helpolta. Ajattelin että no, mä voin kattoa mitä tää on. Mulla ei ollut aikomustakaan laittaa rahaa. Olin kuullut kaikki ne varoitustarinat. Exän veli pelasi rahansa, jätti vuokrat maksamatta. Sitä en ikinä haluais.

Mut hei – mä olin vaan utelias.

Rekisteröidyin sähköpostilla. Se otti kaks minuuttia. Sit mä selailin pelivalikoimaa. Siellä oli ihan kaikkea. Niitä kolikkopelejä, joissa on tarinoita, ja live-juttuja, joissa oikea ihminen pyörittää rulettia jossain. En tajunnut puoliakaan.

Päädyin johonkin yksinkertaiseen peliin, jossa oli egyptiläistä teemaa. Faaraoita, skarabeuksia, kultaa. Tykkäsin väreistä. Se oli jotenkin lohdullisen näköistä. Kuten lapsuuden satukirja, mutta aikuisille.

Sitten mä tein sen.

Laitoin 20 euroa.

Ihan vaan kokeilun vuoksi. Se oli vähemmän kuin mitä käytän viikossa jäätelöön. Ajattelin, että jos ne häviää, se on viihdebudjettia.

Ekalla kymmenellä pyörityksellä ei tapahtunut mitään. Tai pari pientä summa tuli ja meni. Olin jo vähän pettynyt. "No tää tässä on", ajattelin. "Kallista tylsyyttä."

Mut sit kello tuli yhdeksän. Mä olin juonut teetä ja alkanut rentoutua kunnolla. Rytmi oli mukava. Pyöritys, tuijotus, pieni ääni. Toisto. Se oli melkein kuin ne mindfulness-harjoitukset, joita suosittelen opiskelijoille. “Keskittynyt hetki”. Heh.

Noin puolen tunnin kohdalla mä huomasin että mun saldo oli 47 euroa. Olin siis voitolla, vaikken ollut edes tajunnut sitä. Se tuntui ihan hullulta. Miten se on mahdollista? Mä en ollut tehnyt mitään erityistä.

Sitten tuli se isompi juttu.

Se peli tarjosi jotain bonusominaisuutta. Kysyi että haluanko ostaa free spin -paketin. Yleensä mä skippaan tällaiset, koska en ymmärrä niitä. Mut nyt ajattelin, et mikä ettei.

Se oli oikea päätös.

Mä maksoin siitä bonuksesta 12 euroa. Ja sit ne kierrokset alkoi. Pyörähdys, tyhjä. Pyörähdys, pieniä voittoja. Kolmas pyörähdys. Neljäs. Viides. Ei mitään isoa.

Mut seitsemännellä – siellä tapahtui.

Rullat vaan jäi niin että puolet ruudusta oli samaa merkkiä. Faaraon naamarit joka puolella. Summa alkoi tikittää. 80 euroa. 120. 180. 220. Se nousi ihan silmissä. Mä en ehtinyt edes säikähtää. Se vaan tapahtui.

Kun se loppui, saldossa oli 594 euroa.

Mä laitoin käden suun eteen. Ihan oikeesti. Istuin siellä villasukat jalassa ja vapisin vähän. Tää olis voinut olla ihan mitä vaan, mut se oli totta. Katsoin uudelleen, päivitin sivun, katsoin uudelleen. Edelleen 594.

Ensimmäinen ajatus: ota ne ulos.

Toinen ajatus: älä pelaa enää tänä iltana.

Kolmas ajatus: mitä vittua mä teen tällä rahalla?

Olin niin tottunut siihen, että tilillä on just ja just tarpeeksi. Opintolaina, pieni palkka, vuokra, ruoka. Mun ainoa luksus on ollut satunnainen salaattibaari lounaalla. Ja nyt tilillä luki yhtäkkiä lisää melkein kuusisataa euroa.

Se tuntui luvattomalta. Kuin olisi varastanut. Mut en mä ollut varastanut. Mä olin vaan pyörittänyt kolikkopeliä vavada com -sivustolla ja sattunut oikeaan paikkaan.

Kello oli puoli kymmenen. Mä nousin ylös, join lasin vettä, hengitin syvään. Sitten mä painoin "nosta kaikki". Ei epäröintiä. Se summa lähti tilille.

Menikö niissä siirroissa kauan? Ei. Muutama tunti. Aamulla kun heräsin, se oli jo siellä. Mun omalla tilillä. Aitoa, oikeaa rahaa.

Mä odotin koko seuraavan viikon, että joku huijaus paljastuu. Että kaikki on virhe, rahat katoaa takaisin. Mut ne ei kadonnut. Ne oli mun.

Loppujen lopuks mä ostin niillä kaksi asiaa. Uudet kuulokkeet etätöihin – sellaiset jotka pysyy päässä eikä purista. Ja lahjakortin kirjakauppaan. Loput meni laskuihin. Ihan tylsää, tiedän.

Mutta se tunne, kun maksoin sähkölaskun ilman että piti tarkistaa saldoa ensin? Se oli ihan parasta.

Nykyään mulla on tästä tarinasta kaksi muistoa. Se, miten rennossa väsymyksessä aloin pelaamaan, ihan tosta noin vaan. Ja se pieni hurmoshetki, kun rullat napsahteli kohdalleen ja numero nousi. Se ei tee musta peliriippuvaista. Se teki musta vaan tavallisen ihmisen, jolla oli hyvä ilta.

Mä en ole pelannut sen jälkeen. En oikeastaan kaipaa. Mutta jos mulla joskus on tosi tylsää ja sataa lunta niin kuin silloin, en sano ettenkö ehkä avais sitä sivua uudestaan.

Mä olen jo kerran käynyt vavada com -sivustolla ja se toi mulle ihan oikeaa iloa. Ilman krapulaa, ilman häpeää.

Kai se on sallittua. Välillä.